Viime itsenäisyyspäivänä moni lisäkseni taisi seurata Linnan juhlia televisiosta. Pukuloistoa ja julkkiksia, pieni pako arjesta kaiken sen kimalluksen keskellä. Tänä vuonna siellä oli ilahduttavan monta vierasta, joilla oli jo aiemmin käytetty puku yllään sellaisenaan tai pienin muutoksin. Mahtava juttu, sillä juhlavaate jos mikä ei pahemmin käytössä ja pesussa kulu ja usein varsinkin naisten juhlapukuihin käytetään enemmän euroja kuin arkikäytössä oleviin vaatekappaleisiin.
Pienesti vaatetta muuttamalla, tuunamalla, niihin saadaan uutta ilmettä ja vaatekappale tuntuu käyttäjällekin uudelta. Vaikkapa nappia vaihtamalla pusero muuttuu uudenlaiseksi tai hameen helman mittaa lyhentämällä tai pitsillä jatkamalla se saa uuden elämän. Pienet muutokset ja korjaukset on helppoja tehdä eikä tuunauksessa ole kuin mielikuvitus rajana.
Vaatteita korjaamalla ja niitä muokkaamalla tekstiileille saadaan lisää elinaikaa. Pelkän vetoketjun rikkoontumisen takia ei talvitakkia kannata heittää pois, sillä vetoketjun saa vaihdettua. Tai kuminauhan löystyessä sen voi vaihtaa uuteen ja napakkaan. Ilokseni olen kuullut, että myös ammattiompelijoilla on kädet täynnä töitä, sillä vaatteita ei enää heitetä pois samalla tavalla kuin muutama vuosi sitten. Pelkän rikki menneen vetoketjun takia ei hyvää talvitakkia kannata heittää pois!
Kirjoitin pienen pätkän farkkujen korjaamisesta marraskuussa ilmestyneeseen @luovuustilassa verkkolehteen. Kun juttelin aiheesta muiden kanssa, oli moni kanssani samaa mieltä siitä, että parhaat farkut ovat yleensä ne, joissa käyttö näkyy ja ne kaipaavat jo pientä korjausta. Juuri, kun ne ovat sopivasti muotoutuneet, kangas repeytyy haaroista tai taskupussissa on reikä. Onneksi farkkujen korjaus taitaa olla melkeinpä yleisimpiä korjauksia, joita lähes jokainen ompelua harrastava tekee. Puuvillafarkut kun eivät ole ekologisimmasta päästä vaatekappaleita, vaikka niitä taitaa kaikilla muutamat kaapista löytyäkin.
Käy lukemassa mahtavaa e-lehteä tästä https://www.luovuustilassa.fi